Jouluyö (Väinö Kolkkala)

Sanat: Väinö Kolkkala (1883–1952)

Maan kattaa tyyni jouluyö;Taivaalla ylhä tähtivyöKimaltaa kirkkahasti.Mut taivaan salit uljahatValaisee liekit loistavat,Ylistyshymnit ihanatSoi siellä sointuvasti.

Siell’ istuu pyhä Jumala,Tuo Majesteetti mahtavaYlhällä istuimellaan.Ja henki kuorot ylistääIkuista Isää ylevää;Hänelle hymnit heläjää,Hänt’ yksin rukoellaan.

Soreat soitot siellä soi,Kielistä sävel salamoiNiin tenhokas, niin pyhä.Ja jalot joukot autuainKoruissa hohtain kuninkainJumalaa riemulauluin vainYlistää nöyräst’ yhä.

Nyt kultaportit aukeaa,Sielt’ enkelparvi vaeltaa,Kasvoissa rauha hohtaa.Ne astuu eteen Jumalan,Kumartuin eessä kunnianSävelill’ laulun ihananNe Herran katseen kohtaa.

Ja kaikk’ on hiljaa, vaieten;Mut aikain Isä ikuinenNyt lausuu kunniastaan:Te riemuviestin kantajat,Te ylhät rauhan antajat,Kuink’ ihmissuvut ottivatTään rauhan sanan vastaan?

Yks enkel’ lausui: PalatsiinKomeaan lensin, juhlittiinJa karkeloitiin siellä.Siell’ laulu helkkyi, soitto soiJa sadat kruunut salamoi,Hopeat, kullat hohdon loi,Kerätyt halpain hiellä.

Mut pojastas ei tietänyt.Sen syntymist’ ei viettänytTuo joukko juhlallansa.Suruisna sydän aattelin,Kuink’ Isä pyhä, ylhäisin,Tilille kerran käynetkinTuon juhlajoukon kanssa. –

Nyt toinen virkkoi: KorvessaOl’ maja pieni, matalaLumisten kuusten alla.Siell’ ukko vanha saneli,Sanaasi pyhää tulkitsi,Ja mies ja vaimo vaikeniHalulla hartahalla.

Ja pehkusilla permannonLapsliuta kultakutri on,Sen kasvoist’ ilo loisti.Ne lauloi joululaulujaan,Kuin Valo syntyi maailmaanJa toivotulla tulollaanInehmoin synnit poisti.

Pöydällä palaa kynttilät,Vaikk’ on ne halvat, himmeät,On valaistusta kyllä:Rinnoissa valo kirkas on,Ja riemu puhdas, pakoton,Ja joulurauha kaunis onMajassa korven yllä.

Näin enkelit ne kertoivat,He toivat kukin sanomatMaisilta matkoiltansa.Ylistyshymni kajahtaa,Se paisuu, kasvaa, kohoaa –Ikuista, pyhää JumalaaRukoilee henkikansa.

Lähde: fi.wikisource.org/wiki/Jouluyö_(Kolkkala)

Aiheet: joululaulu, sanat

Etsi toista laulua