Joulun neiet

Sanat: Eino Leino (1878–1926)

Kulkevat korkeat neiet kolmekautta talvisen taivaan,kylvävät lahjoja ihmislastenmurheeseen ja vaivaan,tekevät rikkahan rikkaammaksi,rakkaammaksi rakkaan,heittävät mieronkin mittelijällekannikan kerjuuvakkaan.

Laulavat korkeat neiet kolme,tähtiä, tähtiä sataa,vaativat valkeutta pimeän piirin,viittovat rakkauden rataa,leipää, leipää leivättömälle,kotia kodittomalle,lempeä lemmettömälle, min murhejo mureni mullan alle.

Itkevät korkeat neiet kolmeihmissielujen siltaa,koska he kulkevat kohden yötä,yksinäisyyden iltaa,missä ei loista ne lamput laulun,vain takat taivaisen armon,etsivät elämän arvoitustasyyt pyhät pyyteen ja tarmon.

Painavat korkeat neiet kolmepäänsä yhtenen yössä,tunteakseen tuskan lastapäivän tomussa, työssä,irroittaakseen ihmislastamaasta, mi surren suurtuu,koska sen keskellä ei elä vapaus,Vapahtajaan, joka juurtuu.

Kyynelin kylmin neiet kolmekatsovat ihmisvaivaan,mutta kun murheen Mestari saapuu,tuo tuhatsoittaja taivaan,silloin se syntyy sydänten siltaidästä länteen hamaan,vaikenevat runot ruusuisimmat,kun kiire on kiiruhtamaan.

Lähde: fi.wikisource.org/wiki/Joulun_neiet

Aiheet: joululaulu, sanat

Etsi toista laulua